“Synkkä Syndalen” kesällä 2005

Tämä on Väiskimuistoja –juttusarja Väiskin blogissa. Juttusarjassa vanhat väiskikonkarit avaavat sinulle hauskoja, omituisia, kiinnostavia tai ihan tavallisia väiskimuistojaan. Sarjan viimeisessä osassa Kana kertoo johtamastaan Väiskistä kesällä 2005!

Rakkauteni Väiskiin on kroonista laatua, mutta erityisen rakas on “Synkässä Syndalenissa” vietetty Väiski 2005. Tässä, kuten muissakin projekteissa, parasta mitä leirinjohtajat voivat saada on asialleen omistautunut leiritoimikunta, joka ei ainoastaan jaa työt vaan myös kreisin EPT:läisen huumorintajun sekä innovatiivisen mielikuvituksen. Väiskin 2005 lahja maailmalle oli esimerkiksi  merkitsemisnarun korvaaminen suolella.

Partiossa ei oikeastaan enää minkään pitäisi tulla yllätyksenä, koska kaikkea voi tapahtua. Suunnitteluun kuuluu tietysti erilaisten yllätysten ennakointi, mutta jokaista vaihtoehtoa näyttää olevan mahdoton ennakoida.

Esimerkiksi tapahtui sekaannus, jonka vuoksi yksi helsinkiläinen lippukunta osallistui Väiskille. Kun ilmoittautumisajan loputtua ilmoittautuneiden joukosta löytyi yllätys, ajateltiin asia ratkaista vain ilmoittamalla lippukunnalle, etteivät he pääse leirille. Asiaan löytyi kuitenkin luovempi ratkaisu. Eräs espoolainen lippukunta poti kuitenkin pahaa johtajapulaa eikä olisi voinut osallistua Väiskille. Vahingossa leirille ilmoittautuneessa helsinkiläislippukunnassa oli kuitenkin paljon johtajia ja yhdistämällä he pystyivät mahdollistamaan espoolaisen lippukunnan osallistumisen. Ongelma saatiin ratkaistua kaikkien kannalta suotuisasti. Espoolaista innovointia.

Suurinta kiitollisuutta koin LTMK:tani (ja toki muitakin auttaneita kohtaan), kun muuten aurinkoinen leirisää muuttui heti haikille lähdön jälkeen kokopäiväiseksi kaatosateeksi. Vaikka leirikirjan haikkivarustelistassa  luki painovirheen vuoksi “sadevarusteet” kahteen kertaan, ei niitä kuitenkaan oltu muistettu pakata savuista mukaan tai muuten varautua muuhun kuin lempeään aurinkoiseen säähän. Kun tilanne alkoi paljastua leirissä, jossa LTMK luuli viettävänsä vähän rauhallisempaa iltaa, alettiin välittömästi toimia. Koko LTMK veti kurahousut tai goreteksit jalkaan, ja lähti auttamaan joko yörastin hommissa ja yleisessä huolenpidossa tai hoitamaan sukkulakyydin leiriin ja takaisin, jotta lapset saivat kuivaa päälle ja pääsivät jatkamaan haikkia. Näin haikkia ei tarvinnut kuitenkaan keskeyttää.

En malta odottaa päästä ihmettelemään, miltä Syndalenissa nyt näyttää ja vieläkö hieno hiekka tunkee joka paikkaan. Väiski 2020 leiritoimikunnalle toivotan mitä parhainta leirikokemusta Syndalenilaisen vessakirjoituksen sanoin: “Hajo med Sydalens sand”.

– Kana

Ihminen on työntänyt yläruumiinsa suuren ämpärin sisään. Vain jalat tulevat ämpärisrä ulos.
Projektipäällikkö tositoimissa asentamassa harmaavesisuotimen tiivistintä.
Kaksi hymyilevää nuorta aikuista painii metsässä. Aamuaiurinko paistaa ja taustalla on lapsia.
Leirinjohtajan ja ihmissuhdejohtajan aamupaini.
Nuoria istuu maassa ja rinkkojen päällä sadetakit yllä. Aikuinen on kyykyssä ja juttelee nuorille. Aikuisella on punainen huomioliivi.
EA hoiti myös haikkilaisten mielialaa.
Nuoret aikuiset seisovat lavalla hymyillen partioasut päällä. Reunassa juontaja puhuu mikkiin.
Maailman paras LTMK.

Jutun kuvat ovat Espoon Partiotuen kuva-arkistosta.