Ajankohtaista

Mitä tänään syötäisiin, jotta huomennakin voidaan syödä?

Leirimuonitus herättää usein vahvoja tunteita ja muistoja – hyvässä ja pahassa. Oli sitten kyseessä sininen karkkipuuro tai aamupalaksi syöty täytekakku, on yleensä jokaisella ruualla faninsa ja epäilijänsä. Jokaisella onyleensä myös muisto leiristä, jolla ruoka oli myöhässä tai sitä oli liian vähän, tai se oli pelkkää riisiä ja ketsuppia. Varmaa on, että paraskaan ohjelma ei tunnelmaa pelasta, jos ruoka ei täytä mahaa tai sitä ei saa ollenkaan. Sen sijaan hyvä ruoka voi pelastaa sateisen päivän ja auttaa jaksamaan rankimmallakin haikilla.

Onneksi Väiskillä suhtaudutaan ennennäkemättömällä intohimolla leiriruokailuun: tällä leirillä ei vain syödä tai muoniteta. Omalta osaltamme haluamme varmistamassa oivallista leirikokemusta, ja samalla katsoa tulevaisuuteen.

Millaista leiriruokailu on Väiskillä 2074? Emme tiedä varmasti, mutta Väiskillä nähdään oma arvauksemme tulevaisuuden leirien partioruuasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Väiskillä syötäisiin sirkkoja, ilmakasvatettua perunaa tai pelkkiä ravintokapseleita, vaan ihan tavallista ja maukasta ruokaa, joka tekee samalla hyvää maapallolle. Kaikki voittavat!

 

 

Väiskillä kokeillaan uudenlaista keittiökonseptia, joka suosii lähiruokaa, minimoi ruokahävikin ja mittaa hiilijalanjälkensä. Sudarileirin aikana yhdessä keittiössä valmistetaan neljänä päivänä sama menu, mutta leiriläiset saavat alalereineen vierailla joka päivä eri keittiössä ja kokea uusia makuja ja elämyksiä. Kun läheltä tuodut raaka-aineet ovat joka päivä samoja, voi edellisten päivien ylijäämää hyödyntää seuraavan päivän aterian valmistuksessa, eikä hävikkiä synny! Jokaisena leiripäivänä on siis tarjolla uudenlainen ja omanlaisensa keittiökokemus.

Uudenlaisen ruokailukokemukseen sisältyy myös itse ruoka: Varaudu Väiskillä syömään täyttävää ruokaa, joka tekee hyvää omalle hyvinvoinnillesi! Reseptiikkamme varmistaa, että leirin aikana saat tarvitsemasi täysipainoisen aterian, joka kasvattaa vyötärön lisäksi myös mieltä.

Olisitko sinä hyvä lisä muonitustiimiin? Jos olet kokenut muonituskonkari tai täysin noviisi – ei hätää, tämä porukka on just sulle! Mukana on nyt jo tuoreita partiolaisia sekä vannoutuneita kulinaristeja, joten veikeään porukkaamme mahtuu jokainen.

Etsimme vielä mm. keittiömestareita, jotka osallistuvat muonituksen suunnitteluun ennen leiriä, sekä haluamme kiinnittää parhaat tyypit muonituksen tekoon leirin ajaksi, vaikka ennen leiriä et ehtisikään yhteiseen suunnitteluun mukaan. Lue pestikuvauksia tarkemmin Väiskin nettisivujen Avoimet pestit-osiosta tai ole suoraan yhteydessä toiseen muonituspäällikköön Mimiin (mimi.rantanen@partio.fi) ja katotaan just sulle sopiva homma!
Anatuden sanoin: Meillä on kahvia, pullaa ja hyvii voileipii. Et tule katumaan tähän porukkaan liittymistä.

Haluatko pelastaa maailman lautasellinen kerrallaan?

Ps. Jos mietit miltä se Väiskin leirimuonitus sitten saattaa näyttää, voit vilkaista vaikka Instagramista yhden keittiömme hulvatonta menoa: @Kokkelivekkulit.

Pps. Jos kestävän kehityksen yhdistäminen leiriohjelmaan on enemmän sun juttu, lähde mukaan kehittämään ja toteuttamaan kestävän kehityksen tavoitteista ammentavaa ohjelmablokkia, jota luotsaa Ella (ella.hako@partio.fi).

 

 

Jokainen Väiski on muiston arvoinen

Tämä on Väiskimuistoja –juttusarja Väiskin blogissa. Juttusarjassa vanhat väiskikonkarit avaavat sinulle hauskoja, omituisia, kiinnostavia tai ihan tavallisia väiskimuistojaan. Sarjan toisessa osassa muistojaan kertoo viisi Väiskiä nähnyt Linda!

Pikkusiskon koti-ikävätukena 24/7

Kaksi vuotta nuoremman siskoni muistoissa meidän kummankin ensimmäinen Väiski vuonna 1998 on legendaarinen. Vetäessään maitokärryrallia Evon monttuisilla teillä hän tutustui yhteen parhaista ystävistään, nykyiseen tyttärensä kummitätiin.

Itse sain samalla Väiskillä muistutuksen 11-vuotiaan isosiskon tärkeästä roolista, kun sain olla vähän väliä lohduttamassa riipivästä koti-ikävästä kärsivää pikkusiskoani (sama maitokärryhurjastelija). Onneksi koti-ikäväpillerit ja nukkumapaikan vaihto isosiskon telttaan tekivät lopulta tehtävänsä, ja selvisimme kummatkin leirillä jotakuinkin selväjärkisinä loppuun saakka.

Nuoria partiolaisia syömässä keittoa ulkona auringon paisteessa.

Leirin tärkeimmässä pestissä

Kolme vuotta myöhemmin, Väiskillä 2001, oli siskokin jo vähän reipastunut, ja minä astuin elämäni ensimmäiseen leiripestiin muonittamaan nälkäisiä leiriläisiä. Skutvikenin upeilla mäntykankailla näin leiristä lähinnä noin 10 neliön kokoisen keittokatoksemme, opettelin pilkkomaan sipulia tehokkaasti ja bailasin perunankuorimisten lomassa kasettimankasta soivan Tiktakin tahdissa keittiöpossemme kanssa. Tästä leiristä alkoivat kultaiset teinivuoteni partiossa – ne, jotka ovat tuoneet elämääni oikeastaan kaiken tärkeän.

Auktoriteettia koetellaan

Hankoniemen Väiski 2005 toi EPT:läisten elämään Pelimies-biisin ja Hanko-kävelyn, jonka jokainen leirillä ollut varmaan vieläkin osaa. Omat muistoni Hankoniemestä ovat ristiriitaisia: biisiin kulminoituva 15-vuotiaan vapauden riemu, ja toisaalta se, kun yritin hiki päässä saada muita johtajiamme ylös PJ:stä aamuisin. Savunjohtajan mandaatti ei aamu-unisia tuntunut kiinnostavan, ja painava vastuu taisi saada tirauttamaan paritkin itkut leirin aikana.

Nuoria partiolaisia elefanttikävely-asennossa silmät sidoittuina aurngon paisteella niityllä. Joillakin kantamuksina rinkkoja ja kasseja.

Hulluja ideoita ja mieletön tiimihenki

Väiskimuistojeni kirkkaimman kruunun saa ehdottomasti vuoden 2009 Väiski. Leiritoimikuntaan uskaltautuminen palkittiin mahtavalla tiimillä ja hervottoman hauskalla otteella, jolla leiriä tehtiin. Ohjelmajohtajan saappaissa sain olla rakentamassa leirielämystä juuri uudistuneiden ikäkausien mukaan. Moqun ja Joonaksen suuruudenhulluutta läheltä seuratessa tuli olo, että pystymme mihin vaan, ja niinhän me oikeastaan pystyimmekin.

Paluu juurille

Väiski 2014 oli osaltani lyhyt parin yön piipahdus, jolla tietämättäni pääsin jo harjoittelemaan seuraavia paria Väiskiä varten. Nyt jo aikuiseksi kasvaneella siskollani oli leirillä mukana nelikuinen poikansa, jota kummitädin ylpeydellä työntelin pitkin leiriä ja käytin tekosyynä olla osallistumatta perheleirin askareisiin.

Ensi kesän Väiskillä taidan tarvita sekä viime Väiskin tuomia vauvakuiskaajan taitoja että ihan jokaiselta aiemmalta leiriltä keräämiäni oppeja ja kokemuksia, kun kärrään oman pesueeni Syndalenin aurinkoiseen metsään. Nähdään Väiskillä 2020!

– Linda

Auringonlaskua ihailevia ihmisiä rannalla.

Jutun kuvat ovat Espoon Partiotuen kuva-arkistosta.

Kesällä 1989 Väiskillä oli aivan samat laulukirjat kuin nykyisinkin

Tämä on Väiskimuistoja –juttusarja Väiskin blogissa. Juttusarjassa vanhat väiskikonkarit avaavat sinulle hauskoja, omituisia, kiinnostavia tai ihan tavallisia väiskimuistojaan. Sarjan ensimmäisessä osassa muistojaan kertoo vuonna 1989 ensimmäisellä Väiskillään leireillyt Moq.

Varhaiset muistot ovat kiitollisia. Kiitollista unenkaltaista puuroa, jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat hataraksi aukkoisaksi kertomukseksi. Kuitenkin jos aukkoja on enemmän kuin muistoja, mielikuvitus jää ilman kehikkoa, jota värittää. Irralliset muistot kelluvat erillään. Muistaa vain paukkuvan nigerin.

Kesä 1989 oli ollut kuuma jo ennen Väiskiä. En minä sellaista muista. Ilmatieteenlaitos muistaa. Yhdeksänvuotiaana sudarina minulla tuskin oli tuolloin mitään käsitystä leirin sijainnistakaan. Oli yhdessä äidin kanssa pakattu kasarinsininen rinkka ja erittäin imukykyinen ohut solumuovinen makuualusta. Espoolaiselta ostoskeskukselta oli yhteiskuljetus jonnekin mäntykankaalle. Myöhemmin sain selville, että leiripaikka oli ollut Lappohjassa Hankoniemellä.

Nuoria partiolaisia rinkka selässä 80-luvun vaatteissa.

Tavallisesta jokapäiväisestä leirielämästä en muista tuolta leiriltä mitään. Ehkä muistan jonottaneeni yhteisohjelmaan huivi kaulassa hiekkatiellä. Sitä olen tehnyt kuitenkin parilla kymmenellä kesäleirillä, joten on täysin mahdoton sanoa olisiko se tie mäntykankaalla ollut juuri Väiski´89:lla.

Pieniä partiolaisia jonottamassa hiekkatiellä. 80-luvun vaatteet päällä.

Partioleirit muuttuvat vähemmän kuin muu yhteiskunta ympärillämme. Jos Väiski´89:n uimarannalta olisi lähtenyt veneellä etelään olisi rantautunut Neuvostoliittoon. Toisaalta tuskinpa olisi rantaan asti päässyt ennen kiinni jäämistä. Toisaalta tuolloin kesällä 1989 leirillä oli aivan samat laulukirjat, samat Rukan sadetakit ja samaa hernemaissipaprikariisiä muovilautasilta kuin nykyisin. Oli myös samat harjakattoiset oliivinvihreät niger-teltat. Sellaiset, jotka heiluvat ja paukkuvat kun kuuman kesän nostattama öinen ukkomyrsky iskee avomereltä Hankoniemen männikössä nukkuvien sudarien niskaan.

Minun muistoissani se oli hirmumyrsky. Ainakin 12 boforia. Vähintään. Se iski yöllä leiriin. Nukkumisesta ei tullut mitään. Harjatelttamme paukkui ja huojui tuulessa. Ainoastaan meidän nukkujien vähäinen yhteenlaskettu ruumiinpaino esti telttaa repeytymästä stratosfääriin. Joku tiesi kertoa, että naapurisavun sudariteltalle olisi näin käynyt. Meistä se oli täysin uskottavaa. Aivan yhtä uskottavaa kuin se, että teltta oli vienyt mennessään kaikki siinä nukkuneet.

Todellisuudessa yöllä lienee tuullut hieman navakammin. Silti tuo jäi ainoaksi todelliseksi muistoksi pienelle sudarille tuosta Väiski-viikosta Hankoniemellä kesällä 1989. Se on oikeastaan aika mukava muisto.

Nuoria partiolaisia rakentamassa tiksipistettä metsässä. Pojilla on 80-luvun vaatteet ja pitkät takatukat.

Tuon myrskyisän alun jälkeen olen ollut jokaisella Väiskillä. Leiritoimiston osallistujalistoissa kohdallani on lukenut sittemmin vartiolainen, turvajohtaja, savunjohtaja, vaeltajaohjelma, leirinjohtaja ja viimeksi perheleiri. Kertaakaan en ole katunut leirille lähtöä.

Jokainen Väiski on ollut erilainen. Ollut toinen toistaan parempi.

Moq, Vipe
leirinjohtaja Väiski´09

Yleiskuva partiolaisista istumassa yhteisohjelmaa seuraamassa hiekkarannalla. Lapsilla on prtiohuivit ja partiopaidat päällä sekä 80-luvun hiustyylit.

Jutun kuvat ovat Espoon Partiotuen kuva-arkistosta.

EPT ja Uudenmaan Partiopiiri aloittavat leiriyhteistyön

Espoon Partiotuki ja Uudenmaan Partiopiiri ovat aloittaneet yhteistyön koskien kesän 2020 partioleirejä. Samana kesänä järjestetään Uudenmaan piirileiri sekä espoolaisten ja kauniaislaisten perinteinen Väiski-leiri. Molemmat leirit ovat samassa kokoluokassa, 2000–3000 henkilöä, mikä laittoi alulle idean yhteistyöstä.

Yhteistyön näkyvin muoto on yhteinen leirialue. Leirit järjestetään heinä-elokuussa 2020 Hangossa, Syndalenin harjoitusalueella. Tarkoitus on järjestää leirit peräkkäin siten, että leirien välissä on muutaman päivän tauko aiemman leirin purkua ja myöhemmän leirin valmistelua varten. Yhteistyöstä huolimatta molemmat leirit ovat itsenäisiä, järjestävän yhdistyksen näköisiä kokonaisuuksia ja yksittäisen osallistujan leiriarkeen järjestelyllä ei ole näkyvää vaikutusta.

Leirien järjestäminen yhteistyössä säästää sekä kustannuksia, vapaaehtoistyötä että ympäristöä. Esimerkiksi leirialueella tarvittava perusinfrastruktuuri voidaan rakentaa kerran ja käyttää molemmilla leireillä. Samoin suurimmat hankinnat voidaan kilpailuttaa yhdessä.

Tavoite on myös etsiä muita yhteistyön muotoja leirien suhteen. Esimerkiksi osa leirien ohjelmalaaksoista voisi olla yhteisiä. Lisäksi pelkästään leirin tekijöiden keskinäinen vertaistuki ja keskusteluyhteys tukee leirien tekemistä ja edistää parhaiden käytäntöjen leviämistä.

Lisäksi yhteistyö tarjoaa todellisille leirifanaatikoille harvinaisen mahdollisuuden viettää kokonainen kuukausi partioleirillä. Alustavissa ajatuksissa on ollut myös leirimaksutarjous tähän erikoistilaisuuteen tarttuville.

Väiskin leiritoimikunta on valittu!

Väiskin 2020 leiritoimikuntahaku on päättynyt – suuri kiitos kaikille hakeneille! Hakemuksia ja kiinnostuneita olikin aikamoinen määrä, eivätkä valinnat olleet helppoja.

Seuraavan Väiskin leiritoimikunta:

  • Kasperi Tulkki, Pitkäjärven Vaeltajat, ohjelmajohtaja
  • Iida Rantanen, Karhunvartijat, ohjelmajohtaja
  • Henry Konnos, Niipperin Nuolihaukat ry, palvelujohtaja
  • Henri Sertti, Kara-Karhut, palvelujohtaja
  • Milka Hänninen, Oulunkylän Käskynhaltijat, osallistujajohtaja
  • Risto Ilomäki, Viherlaakson Peurat, osallistujajohtaja
  • Mikko Laakkonen, Toimen Pojat, henkilöstö-ja turvajohtaja
  • Petrus Holm, Pitkäjärven Vaeltajat, leirinjohtaja
  • Ville Vuorenmaa, Mankkaan Eräsudet, leirinjohtaja

Leirin päälliköiden rekrytointi alkaa vuoden 2019 keväällä, joten pysy kuulolla. ?